Olen ollut muutaman kuukauden ilman mukana kuljetettavaa tietokonetta, kun 12 tuumainen Apple Powerbookkini järjesti kohtaamisen huoltoaseman laattalattian kanssa. Kone ei törmäyksestä rikkoontunut, vaan sitkeä alumiinirunko taipui muttei antanut periksi. Sen verran koneen kulmat nyt kuitenkin repsottavat etten ole halunnut ottaa sitä enää päivittäin laukkuuni ja autooni kostumaan ja jäätymään. Kotona sitä voi edelleen käytellä ja ehkä kesällä sen joskus voi mukaansa napata.
Kuten blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät olen ollut viehättynyt käytetyn tietotekniikan palauttamisesta elämään. Se on mielenkiintoista, toisinaan haasteellista, halpaa ja myös ekologista. Käytettyjä laitteita olen hankkinut kahdesta liikkeestä. Toinen on AKR-Data Loimaalla ja toinen Cruz Broker Vantaalla. Varsinkin Cruzista on tullut ostettua lisäksi monenlaisia tarvikkeita ja lisälaitteita koneisiin. Mainittakoon nyt tässä vaikkapa rannesäryt historiaan jättänyt Rollermouse ja pc-korttiväylään liitettävä Nokian D-211 gprs-/wlan -verkkokortti.
Viime viikolla Cruzissa pistäytyessäni huomioni kiinnittyi käytettyihin IBM Thinkpad kannettaviin, joita oli kaupan useampikin yksilö. Kyseessä on 12″ näytöllä ja 1,6 GHz:n Pentium M suorittimella varustettu ultrakevyen luokan laite eikä se sisällä esim. CD/DVD- tai korppuasemaa. Koneen kanssa sai mukana myös kevyen telakka-aseman (tai oikeammin lähes porttitoistimen). Sekään ei sen paremmin sisällä CD:tä tai lisäkiintolevyjä vaan ainoastaan parantaa laitteen liitettävyyttä ulkoisiin laitteisiin. Itseäni kiinnosti oikeastaan vain laatikon tarjoama DVI-liitäntä (digitaalinen näyttöliitäntä joka on yhteensopiva myös viihdelaitteiden HDMI:n kanssa). Lisäksi telakkaan voi kytkeä mm. näppäimistön, hiiren ja laturin. DVI-liitäntä mahdollistaa koneen kytkemisen nykyisin monesta paikasta löytyvään televisioon. Esimerkiksi työpaikallani on sellainen Philipsin taulutv jossa ei edes ole perinteisempää VGA-porttia (analoginen näyttöliitäntä, antiikkisille monitoreille 
).
Kun hinnasta päästiin (tälläkin kertaa) sovintoon niin konehan lähti mukaan. Valkkasin yksilöistä vielä siisteimmältä näyttävän ja siihen hyväkuntoiselta vaikuttavan telakan. Akku vaikutti liikkeessä pitävän ainakin hiukan virtaa. Testasin asiaa käynnistämällä koneen muutaman kerran ja tarkkailemalla akunvarauksen kulumista.
Erikoisuutena laitteessa on Compact Flash -korttipaikka, joka heti herätti kiinnostukseni. Ajattelin että laitan sisään 4Gt:n CF-kortin ja asennan sille pienen Puppy linuxin. Mutta tässä kohtaa jouduin pettymään. Kone ei nimittäin suostu käynnistymään mitenkään sen paremmin Compact Flash kuin PC-Card -korttipaikastaan. Ainoastaan kovalevyltä, USB-muistilta ja verkosta käynnistyminen on tuettuna joten Puppy linuxin asentamisen sai unohtaa. Koneessa oli valmiiksi asennettuna Windows XP Professional ja sen lisenssitarra on pohjaan liimattuna. Päätin tavoistani poiketen jättää Windowsin kovalevylle ja asentaa Linuxin vain sen rinnalle koska tässä koneessa on kovalevytilaa huomattavasti yli tarpeideni. Tarkoituksenani on nimittäin käyttää laitteella pääsääntöisesti verkon pilvipalveluita, lähinnä Google Docsia ja Picasaa. Tämä siksi ettei tästä taas tule uutta konetta jota pitää varmuuskopioida ja josta pitää tarkistaa onko jostakin dokumentista mahdollisesti uudempaa versiota tämän sisuksissa.
Päädyin asentamaan Ubuntun ja siihen vielä varmuuden vuoksi päälle Xubuntun tarjoaman kevyemmän ikkunointijärjestelmän XFCE:n. Ubuntun asennus sujui kivuttomasti suoraan USB-muistitikulta. Mutta sitten alkoivat ongelmat. Koneessa oleva ATI:n Mobility Radeon näytönohjain ei ilmeisesti tunnistunut asennuksen aikana oikein ja laite oli vakioajureilla täysin käyttökelvoton. Ikkunat eivät lainkaan päivittyneet joten jopa ongelman korjaaminen oli vaikeaa. Lisäksi ruudun vieritykseen käytettävä hiiren keskimmäinen painike ei toiminut. Myös äänien kanssa oli joitain hankaluuksia, mutta näyttöongelman ratkeamisen jälkeen nämä loput vaikeudet oli helppo korjata. Ääniongelmat hoituivat pienillä muutoksilla Ubuntun ääniasetuksissa. Hiiren vieritystoiminto alkoi pelata gpointing-device-settings ohjelman asentamisen jälkeen. Sekä ääni- että hiiriasetukset tehtiin graafisen liittymän kautta, joten niiden korjaaminen ei vaatinut kummoisiakaan atk-taitoja. Se että Ubuntu ei vieläkään kykene tekemään näytönohjainasetuksia kaikkiin laitteisiin on oikeasti ongelma! Vikoja on, huonosti Linuxeja tuntevan, vaikeaa korjata merkkipohjaisten liittymien avulla. Näytönkiihdytyksillä ja muilla hienouksilla ei ole niinkään väliä, mutta tällainen tilanne kuin itselläni oli on mahdoton. Ongelmaa ei pysty korjaamaan kun näytöstä ei saa MITÄÄN selvää!
Miksi ei miniläppäriä?
Olen käynyt monissa liikkeissä testailemassa ja katsomassa miniläppäreitä. Erityisesti olen niihin tutustunut sen jälkeen kuin Powerbookkini iskeytyi liian voimallisesti lattiaan. En päätynyt miniläppäriin muutamastakin syystä. Näistäkin saat toki olla erimieltä ja kommentteihin voit liittää omia näkökohtiasi.
1. Näppäimistöt ovat suorastaan surkeita.
2. iPhone on näppärä pienimuotoiseen nettiselailuun ei siihen läppäriä tarvita.
3. Hiiret ovat huonoja.
4. Näytöt ovat huonoja ja kiiltäväpintaisia.
5. Tehot eivät riitä.
6. Niillä ei voi harrastaa ja värkkäillä!
7. 12 tai edes 10 tuuman näytöllä olevat eivät oikeastaan ole kovin halpoja. Applen Macbook Pron saa kun panostaa hiukan enemmän.
