Miksi persikka.net

Kuten kaikilla oikeilla nörttisivuilla pitää nettisivuun aina liittyä jokin tarina. Tämän domainnimen tarina juontaa 90-luvun puolivälin lamasuomeen. Kävin silloin yläasteella kiivasta väittelyä muiden luokkalaisteni kanssa siitä onko persikka hedelmä vai persikka. Nyt paljon myöhemmin voin vihdoin panna pisteen tälle, perin filosofisella tasolla liikkuneelle, keskustelulle ja todeta että
persikka.net on tekniikkablogi.

juhapetri

ps. Varsinkin luokan jääkiekkoilijoiden tuntui olevan vaikea ymmärtää miten jokin asia voi kuulua useampaan kategoriaan samanaikaisesti. Toivottavasti nämä ihmiset ymmärtävät maailmasta nyt hiukan enemmän ja ovat ehkäpä tutustuneet jopa Platonin ideaoppiin.

All I needed to have to accomplish this was

• USB-barcode scanner (I have a pen-style reader)
• camera connection kit´s usb adapter
• iPad with iOS version 4.3.3

iPadin myötä koko tietokoneenkäyttötapani on oleellisesti muuttunut. Kotona ollessani tarvitsen hyvin harvoin tietokonetta. Se tulee käynnistyä korkeintaan kerran viikossa. iPadillä hoidan sekä videopodcastien katselun, lehtien lukemisen, Facebookin käytön, surffailun ja välillä laskujen maksamisenkin.

Olen vahvasti sitä mieltä että tavallisen kotikäyttäjän kannattaa viimeistään nyt jättää se uusi PC-tietokone kylmän rauhallisesti kauppaan ja hankkia alle puolet maksava iPad sen tilalle.

Koteihin hankituissa läppäreissä on mielestäni se oleellinen huonopuoli, kuten blogini vanhoja kirjoituksia lukeneet jo tietävätkin. Ne eivät ole oikeasti mukana kuljetettavia! Kalliit yrityskannettavat toki ovat, mutta niitä harva kotikäyttäjä raaskii hankkia. iPad on lisäksi niin edullinen ettei sen rikkoontumista tai varastetuksi tulemista tarvitse kokoajan pohtia. Lisäksi yhdestä (alumiini-) palasta koostuva rakenne on huimasti kestävämpi kuin muovista valmistetut halpisläppärit.

Yksinkertainen selitys iPadin paremmuudelle on raha. iPadissä puuttuu suurin osa halvastakinn pc-läppäristä löytyvästä osasta. Kaikki on karsittu minimiin ja kun katsoo iPadin sisuskaluja voikin huomata että se on oikeasti vain älypuhelin isolla näytöllä ja akulla, ilman puhelintoimintoa. Vähemmällä rahalla on saatu tehtyä nämä käyttäjän kannalta oleellisimmat komponentit mahdollisimman laadukkaasti ja silti valmistajalle jää riittävästi voittoa hyvin toimivan ohjelmiston kehittämiseen.

iPadin ja pc:n keskeisimmät erot taviskäyttäjän kannalta ja niiden merkitys jokapäiväisessä digielämässä.

Ajurit

Laiteajurit kaikille mahdollisille lisälaitteille joita kaupasta vain löytyy ja jotka eivät kuitenkaan aina toimi kunnolla vaan hidastavat koneen toimintaa.

Näppäimistö

Mahdollisimman halpa ja litteä näppäimistö. iPadiin voi liittää minkä tahansa bluetooth -näppäimistön tai Applen langallisen version.

Kiintolevy

Paljon virtaa vievä ja herkästi rikkoontuva kovalevy

Jäähdytys

Paljon virtaa vievä ja ääntä aiheuttava tuuletin. iPadin sisuksissa jyllää kännyköihin kehitetty mobiilitekniikka joka tuottaa niin vähän lämpöä ettei tuuletusta tarvita.

Tehokas suoritin

Huipputehokas suoritin jota peruskäyttäjä ei oikeasti käytä vaan sen teho kuluu käyttöjärjestelmän perustoimintoihin. iPadin suoritin on pienitehoinen, mutta se on laitettu tekemään vain käyttäjän kannalta oleellisia asioita.

cd/dvd/korppu -asema

cd/dvd asema on jo kokenut saman kohtalon kuin lerppu- ja korppuasemat jo aiemmin. Tavallinen käyttäjä ei tarvitse niitä mihinkään, silti ne vie koneesta tilaa ja maksavat valmistajalle.

Näyttö

Halpiskannettavissa on usein 15″ näyttö joka on pyritty tekemään mahdollisimman edullisesti, iso näyttö kuluttaa aina enemmän virtaa kuin pieni. Arvioni mukaan iPadin näytön kirkkaus ja kuvan laatu on parempi kuin työpaikkani pöytänäyttöjen.

Akku

iPad vie vähän virtaa ja siksi sen verraten pienikin akku kestää valmiustilassa kuukauden ja tosielämän käytössä noin kymmenen tuntia.

Jos oikeasti teet seuraavia asioita tietokoneellasi en suosittele iPadiä ainoaksi laitteeksesi.

1. Kuvankäsittely
2. Videoeditointi
3. Gradun tai kirjan kirjoittaminen (lehtijutut ja muut muutaman sivun jutut onnistuvat kyllä hienosti)
4. Nettisivujen tekeminen
5. Ohjelmointi

Ensimmäisen sarjan laitetta en vielä hankkinut koska päädyin ostamaan hyvän käytetyn kannettavan.  Tarvitsen iPadiini vähintään 64 gigatavun muistikapasiteetin että sillä oikeasti voi korvata nykyisen 60Gt:n levyllä varustetun Powerbookkini. Tällä hetkellä 64Gt:n malli on suurin tarjolla olevista ja laite on myös osattu hinnoitella sen mukaisesti.

Applen hinnoittelussa, ainakin iPodien kohdalla, on ollut tapana että uuden mallin ilmestyessä hinta pysyy samana, mutta muistikapasiteetti tuplaantuu. Tätä siis odottelen taphtuvaksi myös iPadin kohdalla, samallla siihen varmasti päivitetään myös muita ominaisuuksia. Toivoisin että tulevia ominaisuuksia olisi tarkempi näyttö ja USB-liitäntä tai SD-muistikorttipaikka. Nykyisellään nuo molemmat saa hankittua 30-pinniseen liittimeen liitettävällä sovittimella. Olisi näppärää jos kuvia saisi siirrettyä digikamerasta laitteeseen myös ilman tuollaisia välikappaleita joko suoraan muistikortilta tai ainakin sitten usb-johdon kautta. En kuitenkaan oikein jaksa uskoa että Apple näitä liitäntöjä laitteeseen laittaa, tyylikäs ulkonäkö on tärkeämpi myyntiargumentti ja keskeisin osa tarkoin varjeltua Apple-mielikuvaa. Ehkäpä kuvien siirto langattomien yhteyksien ylitse on kuitenkin se todennäköisempi vaihtoehto ja ennen sen toteutumista voi käyttää noita välipalikoita.

Tarkempi näyttö taas parantaisi lehtienlukukokemusta entisestään. Olen aiemmin tilannut amerikkalaista MacWorld -lehteä digitaalisessa muodossa Zinion kautta. Yhden R-kioski hintaisen irtonumeron hinnalla saa lähestulkoon vuoden lehdet. Eikä edes joudu odottelemaan puoltatoistakuukautta lehden saapumista vaan se kolahtaa koneelle samalla hetkellä kuin julkaisumaassaan. Sittemmin olen lopettanut lehtien tilaamisen digimuodossaan koska sopivaa välinettä niiden lukemiseksi ei ole ollut. Powerbookkini näyttö on liian pieni ja väärän mallinen lehtien lukemiseksi. iMacin näyttö on lehtien lukemiseen erinomainen ja kakkosnäyttönä toimiva 24 tuuman HP:n näyttö vieläkin parempi, mutta en ole osannut lukea lehteä työtuoliin sidottuna. Lehti pitää mielestäni voida napata mukaan ja sitä täytyy pystyä lukemaan myös sohvalla ja iltasella sängyssä. iPad tulee varmasti palauttamaan minut digilehtien tilaajaksi. Jotkin amerikkalaiset lehtitalot ovat jo ehtineet tehdä lehdistään erikseen iPadille taitetut versiotkin joten lukukokemus paranee varmasti.

Tavalliselle käyttäjälle iPad on varmasti parempi vaihtoehto kuin kotitietokoneen rinnalle hankittava kannettava. Useampaa tietokonetta käytettäessä tiedostojenhallinta eri koneiden välillä on hankalaa eikä kunnollisia työkaluja tiedostojen pitämiseksi aisoissa ole. Varmuuskopiontikaan ei yleensä ole niin vaivatonta että siitä tulisi huolehdittua riittävän usein. Oma rieasansa on myös käyttöjärjestelmän ja ohjelmistojen pitäminen ajantasaisina. Koneiden lukumäärän kasvaessa ihminen vähintäänkin turhautuu asentaessaan joka PC:lle samoja päivityksiä ja varmuuskopioidessaan tiedostojaan USB-levyille. Onneksi vaihtoehtoja on alkanut syntyä.

iPad synkronoidaan tietokoneen kanssa ja iTunes-ohjelma huolehtii siitä että tiedostot ovat ajantasalla niin tietokoneessa, puhelimessa kuin tabletissakin. Samalla kaikki sisältö varmuuskopioituu kuin itsestään. Käyttäjän täytyy, useammasta koneesta huolehtimisen sijasta, pitää huolta vain pääkoneestaan. Eikä enää tarvitse myöskään miettiä että milläköhän koneella se uusin versio oppitunnin kalvoista taas olikaan.

Väitteeseen että, kosketuslaitteella ei voi luoda itse sisältöä vaan sillä vain kulutetaan sitä, en usko. Tämä (ja edellinenkin) blogikirjoitus on luotu täysikokoisella mukaan otettavalla näppäimistöllä (Apple Wireless Keyboard)  ja pieninäyttöisellä iPhone 3GS:llä. iPadin näyttö on huomattavasti suurempi ja siihen voi hankkia kotelon jossa on suoraan paikka näppäimistölle. Tämä yhdistelmä hakkaa kannettavan mennen tullen. Näppäimistön voi ottaa mukaan vain silloin kun on tuotettava runsaasti tekstiä. Muulloin tulee toimeen kosketusnäytön näppäimistöllä.

Sisällön tuottamisen mahdollisuus, tai mahdottomuus, laitteella riippuu luonnollisesti paljolti siitä, mitä se itse kunkin sisällön tuottaminen on. Esimerkiksi videoeditointi tällä laitteella on, ihme kyllä, mahdollista, mutta en usko sen kuitenkaan olevan vielä kovinkaan miellyttävää.

Omassa, lähinnä kirjoittamista sisältävässä, sisällön tuottamisessani iPad varmasti palvelee hienosti. Satunnaisen kalvojen luomisen uskon olevan kosketusnäytöllä jopa hiirikäyttöliittymää luonnollisempaa. Tekstit voi kirjoittaa oikealla näppäimistöllä ja sitten tekstilaatikot ja kuvat, vain vedetään sormella oikeisiin kohtiin. Hyvä että iPadin saa liitettyä myös videotykkiin, vaikka siihenkin tarvitaan jälleen yksi ylimääräinen lisäpalikka.

Hankinnan kimmokkeita oli kaksi. Muuten loistavan, Rollermousen (engl.) liikerata on kahden laajakuvanäytön kokoonpanolle liian kapea. Toisaalta minua houkutti saada käyttööni perinteisestä hiirestä puuttuvat toiminnot, kuten nettisivujen suurentaminen ja pienentäminen nipistämällä, kuvien kääntäminen eleen avulla sekä ohjelmaikkunoiden piilottaminen neljällä sormella vetämällä.

Olen vanhassa Powerbookissani (12 tuumainen malli vuodelta 2005) huomannut että eleet säästävät aikaa ja tehostavat työntekoa kun ei tarvitse avata yhtäkään valikkoa tai klikata ensin työkalurivin painiketta. Powerbookkini kosketuslevystä ei tosin löydy kuin kaksi lisätoimintoa normaalin tasohiiren lisänä. Vieritys onnistuu kahdella sormella vetämällä ja hiiren kakkosnapin painamista markkeeraa kahdella sormella napauttaminen.

Vaikka monet toiminnot ovat hyppysissä suoraan, kulkematta valikon kautta joutuu alun totutteluvaiheessa pakottamaan itseään käyttämään oikotietä. Myöhemmin niiden käyttö muuttuu automaattiseksi ja ilman on vaikeaa edes tulla toimeen.

En yleensä hanki itselleni ensimmäisen sarjan laitetta, mutta tämähän ei oikeasti sellainen olekaan. Applehan on juuri se yhtiö, joka on jo vuosien ajan uskonut kosketusteknologioihin ja hyödyntänyt niitä niin vanhan iPod minini(vuodelta 2005) kosketusrullassa kuin kannettavien ohjauslevyissä vuodesta 1994, kännyköissään ja nyt vielä uusimpana kannettavassa levytietokoneessaan iPadissa.

Laitteessa on myös sisäänrakennettuna lupaus paremmasta. Sen sisältä löytyvä kosketuksen tunnistava piirisarja on sama kuin iPhonessa ja se mahdollistaa jopa kymmenen erillisen kosketuspisteen tunnistamisen. Uskon että Apple tuo jonain päivänä tähän vielä tuen sille viiden sormen napautuksellekin, jolla aluaisin avata Mac OS X:n erinomaisen esikatselutyökalu Quicklookin (suomeksi muuten lukee valikoissa “vilkaise”).

Pakollinen paketinpurkamiskuvagalleria

(kirjotettu iPhone 3GS:llä)

Kuten blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät olen ollut viehättynyt käytetyn tietotekniikan palauttamisesta elämään. Se on mielenkiintoista, toisinaan haasteellista, halpaa ja myös ekologista. Käytettyjä laitteita olen hankkinut kahdesta liikkeestä. Toinen on AKR-Data Loimaalla ja toinen Cruz Broker Vantaalla. Varsinkin Cruzista on tullut ostettua lisäksi monenlaisia tarvikkeita ja lisälaitteita koneisiin. Mainittakoon nyt tässä vaikkapa rannesäryt historiaan jättänyt Rollermouse ja pc-korttiväylään liitettävä Nokian D-211 gprs-/wlan -verkkokortti.

Viime viikolla Cruzissa pistäytyessäni huomioni kiinnittyi käytettyihin IBM Thinkpad kannettaviin, joita oli kaupan useampikin yksilö. Kyseessä on 12″ näytöllä ja 1,6 GHz:n Pentium M suorittimella varustettu ultrakevyen luokan laite eikä se sisällä esim. CD/DVD- tai korppuasemaa. Koneen kanssa sai mukana myös kevyen telakka-aseman (tai oikeammin lähes porttitoistimen). Sekään ei sen paremmin sisällä CD:tä tai lisäkiintolevyjä vaan ainoastaan parantaa laitteen liitettävyyttä ulkoisiin laitteisiin. Itseäni kiinnosti oikeastaan vain laatikon tarjoama DVI-liitäntä (digitaalinen näyttöliitäntä joka on yhteensopiva myös viihdelaitteiden HDMI:n kanssa). Lisäksi telakkaan voi kytkeä mm. näppäimistön, hiiren ja laturin. DVI-liitäntä mahdollistaa koneen kytkemisen nykyisin monesta paikasta löytyvään televisioon. Esimerkiksi työpaikallani on sellainen Philipsin taulutv jossa ei edes ole perinteisempää VGA-porttia (analoginen näyttöliitäntä, antiikkisille monitoreille ).

Kun hinnasta päästiin (tälläkin kertaa) sovintoon niin konehan lähti mukaan. Valkkasin yksilöistä vielä siisteimmältä näyttävän ja siihen hyväkuntoiselta vaikuttavan telakan. Akku vaikutti liikkeessä pitävän ainakin hiukan virtaa. Testasin asiaa käynnistämällä koneen muutaman kerran ja tarkkailemalla akunvarauksen kulumista.



Erikoisuutena laitteessa on Compact Flash -korttipaikka, joka heti herätti kiinnostukseni. Ajattelin että laitan sisään 4Gt:n CF-kortin ja asennan sille pienen Puppy linuxin. Mutta tässä kohtaa jouduin pettymään. Kone ei nimittäin suostu käynnistymään mitenkään sen paremmin Compact Flash kuin PC-Card -korttipaikastaan. Ainoastaan kovalevyltä, USB-muistilta ja verkosta käynnistyminen on tuettuna joten Puppy linuxin asentamisen sai unohtaa. Koneessa oli valmiiksi asennettuna Windows XP Professional ja sen lisenssitarra on pohjaan liimattuna. Päätin tavoistani poiketen jättää Windowsin kovalevylle ja asentaa Linuxin vain sen rinnalle koska tässä koneessa on kovalevytilaa huomattavasti yli tarpeideni. Tarkoituksenani on nimittäin käyttää laitteella pääsääntöisesti verkon pilvipalveluita, lähinnä Google Docsia ja Picasaa. Tämä siksi ettei tästä taas tule uutta konetta jota pitää varmuuskopioida ja josta pitää tarkistaa onko jostakin dokumentista mahdollisesti  uudempaa versiota tämän sisuksissa.

Päädyin asentamaan Ubuntun ja siihen vielä varmuuden vuoksi päälle Xubuntun tarjoaman kevyemmän ikkunointijärjestelmän XFCE:n. Ubuntun asennus sujui kivuttomasti suoraan USB-muistitikulta. Mutta sitten alkoivat ongelmat. Koneessa oleva ATI:n Mobility Radeon näytönohjain ei ilmeisesti tunnistunut asennuksen aikana oikein ja laite oli vakioajureilla täysin käyttökelvoton. Ikkunat eivät lainkaan päivittyneet joten jopa ongelman korjaaminen oli vaikeaa. Lisäksi ruudun vieritykseen käytettävä hiiren keskimmäinen painike ei toiminut. Myös äänien kanssa oli joitain hankaluuksia, mutta näyttöongelman ratkeamisen jälkeen nämä loput vaikeudet oli helppo korjata. Ääniongelmat hoituivat pienillä muutoksilla Ubuntun ääniasetuksissa. Hiiren vieritystoiminto alkoi pelata gpointing-device-settings ohjelman asentamisen jälkeen. Sekä ääni- että hiiriasetukset tehtiin graafisen liittymän kautta, joten niiden korjaaminen ei vaatinut kummoisiakaan atk-taitoja. Se että Ubuntu ei vieläkään kykene tekemään näytönohjainasetuksia kaikkiin laitteisiin on oikeasti ongelma! Vikoja on, huonosti Linuxeja tuntevan, vaikeaa korjata merkkipohjaisten liittymien avulla. Näytönkiihdytyksillä ja muilla hienouksilla ei ole niinkään väliä, mutta tällainen tilanne kuin itselläni oli on mahdoton. Ongelmaa ei pysty korjaamaan kun näytöstä ei saa MITÄÄN selvää!

Miksi ei miniläppäriä?

Olen käynyt monissa liikkeissä testailemassa ja katsomassa miniläppäreitä. Erityisesti olen niihin tutustunut sen jälkeen kuin Powerbookkini iskeytyi liian voimallisesti lattiaan. En päätynyt miniläppäriin muutamastakin syystä. Näistäkin saat toki olla erimieltä ja kommentteihin voit liittää omia näkökohtiasi.

1. Näppäimistöt ovat suorastaan surkeita.
2. iPhone on näppärä pienimuotoiseen nettiselailuun ei siihen läppäriä tarvita.
3. Hiiret ovat huonoja.
4. Näytöt ovat huonoja ja kiiltäväpintaisia.
5. Tehot eivät riitä.
6. Niillä ei voi harrastaa ja värkkäillä!
7. 12 tai edes 10 tuuman näytöllä olevat eivät oikeastaan ole kovin halpoja. Applen Macbook Pron saa kun panostaa hiukan enemmän.

Kahden teran kapasiteetti muodostuu kahdesta teratavun levystä, jotka voi laitteen asetuksista säätää joko peilaamaan toistensa sisältöä tai vaihtoehtoisesti näkymään yhtenä kahden teran tilana. Itselläni on käytössä tämä peilaava asetus, jolloin toisen kovalevyn rikkoutuessa ei tietoja vielä ole menetetty, tällöin vioittuneen levyn voi vaihtaa uuteen laitetta avaamatta.

Laitteen takalevyssä olevaan usb-liitäntään on mahdollista kytkeä tavallinen usb-kovalevy (tai muistitikku) jolloin sekin näkyy verkossa. Muita hyödyntämistapoja usb-liitännälle on myös esim. muistitikkujen varmuuskopiointi verkkolevylle ja kolmantena vaihtoehtona itse verkkokovalevyn varmuuskopionti ulkoiselle usb-levylle. Toimintoja voi asetella käynnistymään kun laitteen edessä olevaa (suurta) sinisenä hohtavaa nappia painaa.

Levy kuuluu Lacien d2 -sarjaan, joka tarkoittaa sitä että se on, halvimmista levyistä poiketen, alumiinirunkoinen. Alumiini on vieläpä muotoiltu jäähdytyssiilimäisesti joten tuuletinta tarvitaan vain silloin kuin kovalevyt ovat käytössä. Blogini pitkäaikaiset lukijat saattavat muistaa että verkkolevyn alhainen virrankulutus oli yksi tärkeimmistä valintakriteereistäni ja tehokkaasti toteutettu passiivinenjäähdytys on osaltaan varmistamassa sitä. Tuuletin pöhisee käynnistyessään melkoisesti, mutta pysyy kyllä kaikenaikaa pienempänä melunlähteenä kuin laitteen sisällä majailevat kovalevyt. Yöksi tätä ei voi jättää päälle jos aikoo nukkua samassa huoneessa.

Kovalevyn tiedot Lacien sivuilla.

Taustaa…

Mustesuihkutulostinten kauppa perustuu värikasettien myyntiin, itse tulostimet (ja varsinkin monitoimilaitteet) ovat erittäin edullisia ominaisuuksiinsa nähden. Omassanikin on verkkoliitäntä, arkinsyöttölaite, muistikortinlukija, värinäyttö ja vieläpä ohjelmistojakin mukana. Mutta musteet maksavat paljon. Brotherin mustareiden toimintatapa on erilainen kuin esimerkiksi HP:n tai Canonin tulostinten. Värikasetit pysyvät paikallaan ja mustetta pumpataan värikaseteilta suuttimille putkistoja pitkin. Tämä aiheuttaa ongelman nimeltä tukkeutuvat putket ja suuttimet. Ongelmaa pyritään kiertää puhdistamalla putkia ja suuttimia joka välissä tuoreella väriaineella. Käytännössä tämä tehdään aina silloin kun laite käynnistetään. Tuore juokseva muste saa vanhan musteen liukenemaan ja pienet tukokset poistuvat putkista ja suuttimista. Väriainetta vain kuluu, ainakin minun mielestäni, kohtuuttomasti moiseen liuottamiseen.

Ongelma

Vaikka tulostimella ei koskaan tulostaisi valokuvia tai muutakaan värillistä niin silti puhdistus aina suoritetaan ja joka kerta kaikille väreille. Itselläni on, vain reilussa vuodessa, kulunut kaikki värillistä väriä sisältävät kasetit (LC1000 y/c/m), mustan värin kasetti on huomattavasti suurempi ja siinä on vielä jonkin verran väriä jäljellä, vaikka sillä on jopa tulostettu. No ongelmahan ratkeaa helposti sillä että tilaa vaikkapa verkkokauppa.comista uudet patruunat 12e/kpl. Tai ostaa viidenkympin setin jossa on kaikki kasetit ja käyttää värit sitten seuraavan vuoden aikana putkistojen puhdistukseen. (Tätä voi miettiä kun seuraavan kerran ostaa Kodin Putkimiestä röörien avaamiseen.)

Itse en moiseen halunnut lähteä. Tuolla systeemillä tulee jo pelkkä skannailukin kalliiksi kun joka kerta kun skannerin käynnistää haluaa laite ensin puhdistaa itsensä. Toisaalta en oikeastaan tarvitse värillisiä printtejä mihinkään, tulostan lähes pelkästään tekstiä ja kuvat teetän valokuvaliikkeessä kunnolliselle paperille, siihen tarkoitetuilla laitteilla.

Valitettavasti tulostin ei kuitenkaan, ilman että kaikki kasetit ovat toimintakuntoisia suostu tulostamaan edes mustalla värillä. Ilmeisesti faksin sisältämät laitteet eivät suostu myöskään lähettämään fakseja vaikka siinähän ei tietysti tarvita sen enempää mustaa kuin mitään muitakaan värejä. Oma laitteeni sentään suostuu skannaamaan, mutta your mileage may vary.

Ratkaisu

Laite huijataan luulemaan että värilliset kasetit eivät ole tyhjiä. Brotherin tyhjentyneen kasetin tarkastelu osoittaa että se ei sisällä elektroniikkaa vaan on ainoastaan hienomekaaninen kapistus säiliöineen ja pumppumekanismeineen. Mistä tulostin sitten tietää milloin kasetti on tyhjä? Insinööri on ratkaissut asian kerrassaan nerokkaasti, printteri katsoo. Kasetissa on pieni erkkeri-ikkuna jonka sisältä muste näkyy printterin “silmälle”.  Jos läpi ei näy niin mustetta on riittämiin ja jos taas näkee on kasetti tyhjä tai vaikkapa puolillaan.

Peitetään siis ikkuna! Ensin yritin peittää ikkunaa kalvotusseilla mutta niiden peittävyys ei ollut riittävä tai väritys tarpeeksi huolellinen. Seuraavaksi kokeiltu sähköteippi toimi sitävastoin hyvin. Välineeksi tarvittiin teippi, sakset ja joku tikku jolla teipin saa painettua paikalleen (koloon ei mahdu sormet). Toivottavasti kuvat havainnollistavat asiaa. Teippi voi muuten olla minkä värinen tahansa, kunhan sen läpi ei näy.

Kuvassa keskellä silmä joka tunnistaa värin määrän.

tussi ei peittänyt riittävän hyvin.

Teippi tulee keskelle peittämään ulkoneman.

Teippiä täytyy hieman kaventaa että se mahtuu paikalleen.

Teipin asettelua. Loppuosa vaatii jotain tikkua, sormet ei mahdu.

Teippi aseteltu paikalleen.

Näyttävät kasetit tunnistuvan oikein . Yksi vielä.

Viimeinen vielä paikalleen.

Ongelman alkusyy näkyvissä, mutta nyt puhdistaa ilman mustetta.

Jälleen toimii tekstin tulostus.

Haittavaikutukset

Ilmeisin huonopuoli tällä toimenpiteellä on se että jos sitä väriä ei kasetissa oikeasti ole niin ei sitä päädy myöskään paperille.

Toinen, isompi ongelma, on se että kun niitä putkistoja ja suuttimia ei vähän väliä liuoteta auki ne oikeasti menevät tukkoon. Toisaalta tulostimet ovat halpoja ja  jos tarvetta värien käytölle ilmenee voi putkistoja ja suuttimia sitten koittaa liuottaa. Mieleeni tulee ainakin sellainen vaihtoehto jota voisi kokeilla että täyttää yhden teipatuista kaseteista jollain sopivalla liuottimella ja tulostelee sitten sillä aikansa, mutta jokainen ottakoon itse vastuun omasta tulostimestaan, minä en niitä ala korjaamaan.

• vähävirtainen
• paikka vähintään neljälle sata kovalevylle
• sammutus suoraan virtakytkimestä, ilman hidasta alasajoa
• Raid toiminnallisuus varmistukseen
• iTunes ja mahdollisesti myös upnp -jako
• saatavissa ilman levyjä
• tuuletus toteutettu isolla laitetuulettimella
• skaalautuva tulevaisuuden tarpeille, esim. levytilan lisääminen, lämpömittari, pönttökameran serveri…
• edullinen, ilman levyjä

Luulenpa että järkevin tapa toteuttaa nämä tarpeet olisi hankkia Atom tai Core2duo -mobiilisuorittimeen perustuva emolevy ja tunkea se johonkin vanhaan pc-koteloon.

Tuollainen kokoonpano veisi helposti vähemmän virtaa kuin Synology, joka vie 50W. Yksi Seagaten 750Gt:n kovalevy vie virtaa kuormittamattomana noin 8W joten prosessorille, muisteille ja virtalähteen häviöihin jää käytettäksi vielä 26 wattia. Taitaa tehdä tiukkaa?